— Täytyyköhän meidän nyt lähteä toiseen lääkäriin Jeren jalan takia? tuumi Seppo.
— Eiköhän Jannen eliksiiri sopisi siihenkin? sanoi Sarri.
— Hah? kysyi Jere.
— Meillä on toveri, joka valmistaa hurjan hyvää lääkettä, sitä saa ilmaiseksi ja monta eläintä ja ihmistä se on parantanut, selitti Sarri.
— Kun tee sen vaan saatten ennen yhreksää aamusel nin mää jätän tohtoorin reisun tykkänäs. Sit mää voin käyttää ehtoon toiseen meininkiin.
— Mikä se sitten on?
— Mää tahron nährä sen valkuisen kenraalin.
— Seppo, kuulitko? Jere tahtoo nähdä Mannerheimin. Mene ja soita hänelle, että Varpuniemen kaksoset ja tallirenki tulevat häntä katsomaan, ilkkui Sarri.
— Mää olen teirän kans vehtannu pikkuisist asti ja nyt tee saatten näyttää minul sen valkuisen — — —.
— Kamalaa! Mitä me nyt tehdään, kun Jere sai tuon päähänsä? Se ei sitten ikinä luovu siitä, päivitteli Seppo, joka tunsi Jeren.