Pojat asettivat Jeren istumaan raitiovaunun etuosaan, niin että hän näki miten kuljettaja toimi. Seppo selitti, kuinka sähkö kulki, ja Sarri kertoi nähtävyyksistä pitkin matkaa. Jereä huvittivat sataman laivat, Amanda torilla, kirkot ja kaikki muukin.
Sitten pojat saattoivat Jeren hänen asuntoonsa erään entisen karjalohjalaisen luo.
— Onko Jerellä nyt ollut hauska päivä? kysyi Sarri.
— Kiitoksii vaan teille, kyl mää oon saanu enemmä kun yhren osal oikeen tuliskan. Huomen mää lähren takaisin, kun tee vaan aamul tuotten neet tropit fleinil.
— Me tuomme ne varmasti huomen aamuna koulumatkalla, lupasi Seppo.
— Hyvästi sit vaan.
— Prätskis, prätskis, sanoivat pojat.
* * * * *
Illalla täytyi poikien valvoa tavallista myöhempään, kun läksyt olivat lukematta, mutta Ossin avulla he selvisivät kuitenkin verrattain pian.
— Jere on ihan toisenlainen täällä kuin Varpuniemessä, sanoi Sarri riisuutuessaan. — Minä luulin jo, että se hammaslääkäri suuttuisi hänelle.