— Mitä varten sinä pakotit minut paikkauttamaan hampaani vastoin omaa tahtoani? Se oli mölhästi tehty, sanoi Seppo, jota tämä asia oli harmittanut koko ajan.
— Kun minun sydämeni kärsii öillä, kun sinä olet tuskassa ja vaivassa.
Minä en voi sietää, että lähimmäiseni kärsii, sanoi Sarri jäljitellen
Naimi-tädin puhetapaa.
— Hyvä on toisen housuilla tuleen istua, sanoo Jere. — Etkös sinä sitten kärsinyt, kun tohtori porasi minun hammashermojani?
— En, kun minä juoksin kotiin hakemaan rahoja. Mutta minusta on turhaa olla vihainen veljelle, joka järjestää niin, että hampaanpakotus lakkaa.
Seppo oli vaiti ja pojat sammuttivat sähkön kömpien sanattomina vuoteilleen.
Sarri oli juuri nukkumaisillaan, kun Seppo sanoi:
— Hyvä oli, että hammas paikattiin, eikä se järin koskenutkaan.
— Saat anteeksi, koska anot, vastasi Sarri ja kääntyi toiselle syrjälleen.