— Janne, Risto, Esko ja kaikki ne, jotka olivat täällä meidän syntymäpäivillämme. Janne laulaa ihan väärin, mutta hänellä on sen puolesta hyvä ääni, että se kuuluu.
— Silloin täytyy harjoitella.
— Jeh, soitetaan ne kokoon. Risto voi opettaa, mennään heille, niin
Naimi-täti ei vainua mitään.
Pojat ottivat lakkinsa ja menivät. Janne ja Risto olivat heti valmiit auttamaan. He saivat puolentunnin kuluessa kokoon neljä toveria lisää, joille asia selitettiin.
— Mitä me lauletaan? Seppo saa kirjoittaa Naimi-tädille omistetun laulun, ehdotti Risto.
— En ikinä, vastusteli Seppo.
— Tai oikeammin pari laulua. Toisen voit saada kokoon, kun muutat sanoja. Niin minä usein teen. Esimerkiksi: Sä kasvoit Naimi paksuinen, isäsi talossa.
— Otetaan vaan "Porilaisten marssi" ja "Arvon mekin ansaitsemme", sanoi Seppo.
— Meillä kirjotetaan runoja syntymäpäiviksi ja se on juhlallista, sanoi Janne.
— Tule, Sarri, niin minä autan sinua. Kyllä me pari laulua saadaan kokoon, sanoi Risto.