— Ooks vialla? kysyi Risto.
— Totta se on, vahvisti Seppo ja kertoi asian laidan.
— Eikö Naimi-täti anna teille kahvia ja kaakkua perästäpäin? kysyi
Janne.
— Antaa niinkin, mutta mistä me saadaan kelvollinen este, jottei tarvitsisi mennä. Eihän sovi loukata ihmisiä juuri kun he täyttävät viisikymmentä vuotta.
— Odottakaa vähän aikaa, me järjestämme Riston kanssa.
Janne vetäytyi syrjään keskustelemaan veljiensä kanssa. Seppo näki, miten hän irroitti lehden pienestä taskuvihosta ja kirjoitti sille jotain.
— Nyt on este keksitty! Minä vien tämän lapun teille. Siinä on selitys Naimi-tädille, seuratkaa te Ristoa. Sitten tavataan laivarannassa ja lähdetään Korkeasaareen, sanoi Janne tultuaan toisten luo.
— Etkö ole narrannut Naimi-tätiä? kysyi Seppo.
— Jos teette niinkuin Risto käskee, niin kirjeessä seisoo vaan pelkkä totuus. Se on kirjoitettu teidän nimessänne.
— Onko se kohteliaasti kirjoitettu? kysyi Sarri levottomana.