Pojat olivat toivoneet saavansa viettää lupapäivänsä lyömällä pitkääpalloa toverien kanssa, mutta eivät näin äkkiä keksineet sopivaa muotoa kieltäytymiselleen.
— Te toiset olette ainakin kotona. Teillähän on lupapäivä, tulkaa saliin noin kahden ajoissa. Risto voi soittaa vierailleni ja Seppo lausua runoja, joita olette kirjoittaneet minulle, sanoi Naimi-täti.
Pojat menivät noloina huoneeseensa. Sarri tuhisi harmissaan:
— Kittiä minä koko syntymäpäivästä. Osaa se Naimi-täti olla aika kiero.
— Vai lausua runoja! Hyi sentään! päivitteli Seppokin. Mennään nyt ainakin vähäksi aikaa urheilemaan. Minä aion antautua palloilija-uralle, kun olen likvidoinut koulun, uhkasi Seppo.
— Mutta isä tahtoo sinusta lääkäriä.
— Sitä minä voin pitää sivutoimena. — Painutaan nyt urheilukentälle, siellä ovat Janne ja Ristokin.
* * * * *
Kesken tavattoman jännittävän pelin sanoi Seppo:
— Hei, Sarri, nyt on lähdettävä neljänkymmenen naisen seuraan soittamaan ja runoja lausumaan.