— Se on annettu minulle, ja minä säilytän sen muistona teiltä, ratkaisi Naimi-täti.
Tällä hetkellä tuli Ossi huoneeseen tuoden kimpun ihania ruusuja. Hän ojensi ne Naimi-tädille sanoen:
— Luulin olevani ensimmäisenä toivottamassa onnea rakkaalle
Naimi-tädille, mutta näen, että kaksoset ovat olleet ripeämpiä.
— Kiitos, poikaseni, ruususi ovat suloisia.
— Meneekö täti hautajaisiin, koska tuossa riippuu seppele nauhoineen?
— Seppo ja Sarri ovat antanet sen minulle syntymäpäivälahjaksi.
— Erittäin sopiva kukkalaite, kun siinä on vielä omistusnauhatkin.
Puuttuu vain sanat: lepää rauhassa.
— Nyt sinä pilkkaat, Ossi. Etkö tiedä, että taiteilijoilla on seinillä seppeleitä? Minä olen nähnyt Kuvalehdessä monta sellaista kuvaa, sanoi Sarri, jota alkoi harmittaa.
— Tietysti, tämähän sopii mainiosti tilaisuuteen, sanoi Naimi-täti. — Jäätte kai nyt kaikki kotiin koko aamupäiväksi? Olen kutsunut tänne ison ompeluseurani ja kaikki sukulaiseni.
— Minä olen luvannut mennä Hannes Pälsin luo lukemaan historian tenttiä huomiseksi. Muuten olisin tietysti jäänyt, sanoi Ossi, joka kammoi naiskutsuja enemmän kuin tulirokkoa.