— Otetaan tästä pari leivosta mukaan, niille jää kuitenkin yksi mieheen, mehän voimme maksaa, jos ne ilkeävät vaatia sitä, sanoi Risto seuratessaan kiireesti Jannea viereiseen pöytään.
— Tässä on meillä pöytä varattuna, täti on hyvä ja istuu.
Pöydällä oli kahvia kolmelle hengelle, leivoksia, yksi annos jäätelöä ja yksi mehulasi.
— Mitä ihmettä te nyt olette hommanneet näin hienot kutsut? Olisi vähempikin riittänyt, hymyili neiti.
— Ennemmin liian paljon kuin liian vähän, sanoi Seppo.
— Meistä täti on ollut hurjan ystävällinen meille ja herättänyt meissä jaloja tunteita, aloitti Sarri puheen.
— Mitä tunteita minä olen herättänyt? kysyi täti huvittuneen näköisenä.
— Isänmaallisia tunteita — siellä Suomenlinnassa. Sitä varten me päätimme olla kiitollisia.
— Ja me autoimme, kuului Riston ääni viereisestä pöydästä.
Sarri kääntyi äkkiä ympäri ja sanoi: