Kunnioittaen Seppo Uski.
Kunnioittaen Sakari Uski.
Viimeisen rivin kirjoitti Sakari itse.
Seuraavina päivinä pojat neuvottelivat ahkerasti. Kesti kauan ennenkuin he tulivat yksimielisiksi siitä, mitä tarjottaisiin, kuka ojentaisi kukat ja minkälaisia ostettaisiin. Laskettiin tarkasti paljonko oli varaa uhrata kutsuihin, ja Sarri kävi edeltäpäin Fazerissa kysymässä hintoja.
— Ossi sanoo, että on maksettava juomarahoja tarjoilijattarelle.
Ehkäpä markka riittäisi? arveli Sarri.
— Annetaan kolme markkaa, yksi mieheen. Voisihan häneltä kysyä, ehkäpä hän ei huolikaan juomarahoista? sanoi Seppo.
— Ei sitä voi tehdä, täytyy vain jättää pöydälle, on Ossi sanonut.
* * * * *
Lauantaina pojat odottivat jo puoli kuudelta Fazerin edustalla. He olivat varanneet pöydän ikkunan vierestä ja tilanneet ennen päättämänsä syötävät sinne. Risto ja Janne istuivat pöydän ääressä pitämässä paikkoja. He olivat vain apujoukkona, jonka piti poistua oikean vieraan saapuessa. Palkaksi tästä palveluksesta heille oli annettu lakritsipiippu mieheen.
Kun neiti Letala saapui, tervehtivät pojat häntä kumartaen melkein maahan saakka, minkä jälkeen Seppo ojensi hänelle kimpun kahisevia eternellejä eli ikuisuuskukkia. He pysyivät uskollisina periaatteilleen ostaa kestäviä kukkia, kun kerran maksoi niistä rahaa. Varpuniemessä ei ostettu irtonaisia kukkia, niitä viljeltiin itse. Neiti kiitti mennen sisään poikien näyttäessä tietä. Seppo heilutti nenäliinaansa. Se oli sovittu merkki, Jannen ja Riston tuli silloin hävitä.
— Mennään tuohon viereiseen pöytään, siitä voimme nähdä, mitenkä Uskin pojat rystäävät herroina, ehdotti Janne.