— Se sopii mainiosti! Lähentäkää hänelle kohtelias kirjekortti ja pyytäkää häntä saapumaan johonkin aikaan sinne. Sitten voitte ojentaa hänelle kimpun kieloja tai hajuherneitä. Ehdottaisin kuitenkin, ettette antaisi hautajaisseppelettä sinivalkoisin nauhoin, sanoi Ossi totisen näköisenä.
— Sellainen sopii vain syntymäpäivinä ja erikoisen suurina juhlina, sanoi Naimi-täti nopeasti nähdessään miten kaksoset synkkenivät.
— Tule, Seppo, mennään kirjoittamaan Silja Sylvia Letalalle. Hän on hienotunteinen ihminen eikä loukkaa ketään ihmistä. Hän ei luule olevansa kaunis ja klassillinen eikä halveksi poikia, jotka eivät vielä ole ylioppilaskokelaita, sanoi Sarri tavattoman arvokkaasti.
— Älkää nyt suuttuko! Minähän laskin vain vähän leikkiä. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, sanoi Ossi herttaisesti.
— Tarkoititko, että meidän todellakin pitäisi antaa kieloja neiti
Letalalle? kysyi Seppo, joka alkoi leppyä.
— Tietysti, niitä tai muita kukkia.
— Mutta kun hän ei ole enää nuori?
— Sitä enemmän hän ihastuu, kun ei ole tottunut tällaiseen kohteliaisuuteen miesten puolelta.
Seppo kirjoitti kortin pitkän mietiskelyn jälkeen:
Pyydetään saapumaan Fazeriin ensi lauantaina kello 6. Olisi jerin mukavaa jos olisi halua, mutta jos ei, niin ei ja silloin voi jäädä pois. Mutta me tahtoisimme näyttää kiitollisuutta, monesta seikasta, jotka ovat muistossa, mutta ei mahdu tähän korttiin. Me seisomme ovella ja väijymme ettei pääse ohi.