Sepon silmät kiilsivät.
— Oletteko nyt tehneet kaikki mitä teidän piti tehdä tänä vuonna?
— Kyllähän monta asiaa on tullut vähän pöhnästi suoritetuksi, mutta pahemminkin olisi voinut käydä.
— Yksi kiitollisuus on sentään jäänyt näyttämättä, sanoi Sarri.
— Niin on. Eräälle naiselle, joka kerran auttoi pulasta ja kerran vei konserttiin ja kerran lähti Suomenlinnaa näyttämään ja selitti isänmaanrakkautta ja historiaa, niin että Sarri päätti kääntyä sotilasuralle, jos hänestä ei tule orkesterilaista.
— Ossi, mitenkä sellaiselle naiselle, joka on postissa ja joka ei välitä elokuvista eikä lakritsista, on näytettävä kiitollisuutta? kysyi Sarri.
— Kenestä puhutte, pojat? kysyi Naimi-täti.
— Silja Sylvia Letalasta.
— Voisittehan lähettää hänelle kukkakorin, sanoi Ossi.
— Emmekö voisi kutsua häntä Fazeriin? kysyi Seppo.