— Me ollaan Uskin poikien hyviä ystäviä, ja he pyysivät meitä tänne auttamaan, mutta nyt he ovat unohtaneet meidät, sanoi Janne ja kumarsi neidille.
— No tulkaa tekin tänne istumaan, eiväthän Uskin pojat sitä paheksu, sanoi neiti.
— Tulkoot vain, mutisi Sarri, päättäen kuitata asian myöhemmin Jannen ja Riston kanssa.
Neiti tilasi lisää jäätelöä jokaiselle ja puheli niin vilkkaasti, että pilvet hajosivat ja täydellinen sopu vallitsi.
— Oli hauska tutustua hyviin ystäviinne. Olen kuullut teistä ennenkin, sanoi neiti.
— Meillä on kaikki asiat yhteisiä Uskin poikien kanssa, kaikki me jaetaan keskenämme, selitti Janne.
— Siltä näyttää, sanoi Seppo ja katsoi tuimasti Janneen.
— Monestakin pulasta me ollaan autettu heitä, kun he ovat tottumattomia elämään kaupungissa ja käyttäytymään hienosti, jatkoi Janne katsoen lempeästi Seppoa.
— Niin, Janne on kasvatettu Ranskassa ja oppinut ulkomaalaisen esiintymisen. Etenkin kädet ovat maailmanmiehen, sanoi Sarri ivallisesti.
— Kädet ovat kemistin kädet, puolustautui Janne kätkien ne pöydän alle.