— Olivat nekin auttajia! virkkoi Sarri keikauttaen päätään.
* * * * *
Seuraava aika oli työn ja kokeitten jännittävää aikaa. Kaksoset olivat tavattoman ahkeria, ja Ossi tentti viimeistä ainettaan.
Tutkintopäivänä oli koko talo Normaalilyseolla. Ossin vanhemmat olivat saapuneet ja seisoivat Naimi-tädin vieressä. Lempikin oli tullut mukaan ja etempänä seisoi Verna Airo. Kaikilla oli ruusuja käsissään.
Pojat olivat juhlallisella mielellä. He olivat ensi kertaa päättäjäisissä. Kun uudet ylioppilaat rehtorin puheen jälkeen painoivat lakit päähänsä, kuiskasi Seppo Sarrille:
— Minä luen ylioppilaaksi, vaikka aivot pakahtuisivat.
— Suvaitse, että veljesi tekee samoin, vastasi Sarri yhtä hiljaa.
Sillä aikaa kun ylioppilaita kukitettiin ja onniteltiin, olivat toiset luokat kukin huoneessaan odottaen todistuksiaan.
— Elimet riehuvat ruumiissa, mikähän minua vaivaa? kysyi Seppo.
— Olisi pitänyt lukea enemmän ja lyödä pitkääpalloa vain lupapäivinä, oli Sarrin myöhäinen katumuspuhe.