— Paitsi silloin, kun tuli muikkari reksiltä, kuului kimakka ääni vasemmalta.
— Janne ja Risto! Mihin te matkustatte? kysyi Sarri.
— Meistäkin oli vaikea erota teistä, kun te olette olleet niin kilttiä poikia. Tultiin vain saattamaan ja täytyi ostaa liput asemasillalle, melkein ihan viimeisillä rahoilla, selitti Janne.
— Milloinka rehtori suuteli teitä? kysyi Naimi-täti, joka oli jäänyt miettimään Riston ensimmäisiä sanoja.
Neljä poikaa purskahti nauraa hihittämään.
— Ristohan sanoi jotain sen tapaista, enhän minä ymmärrä teidän kieltänne, sanoi Naimi-täti.
— Seppo oli tulipunainen kasvoiltaan, ja Sarri katseli lattiaa koko tunnin, kun he olivat niin liikutettuja reksin "suutelemisesta", ivasi Janne.
— Muikkari on muistutus, selitti Risto.
Juna alkoi hiljalleen liikkua ja pojat alkoivat kiireisesti hyvästellä.
— Tässä on teille kymmenen metriä eristettyä kuparilankaa, maalla sellainen on tarpeen, huusi Janne ojentaen käärön Sepolle.