— Ja tässä on kammanpuolikas, minä otin itse toisen puolen. Sillä voitte soittaa, kun panette silkkipaperia ympäri, sanoi Risto työntäen lahjansa Sarrin ojennettuun käteen.
Lakit heiluivat ilmassa, ja Naimi-täti huiskutti nenäliinalla, pyyhkien välillä kyyneleitä silmistään.
— On ne pojat sentään kivoja, vaikka eivät osaa käyttäytyä Fazerissa, sanoi Seppo istuuduttuaan paikalleen täpötäydessä vaunussa.
— Ilkesivät tulla asemalle, päällepäätteeksi ihan luonnollisen näköisinä. Hyvä, että välit tuli selvitetyksi kesäksi, tuumi Sarri.
— Kun asiat järjestyvät ilman sanoja, niin ei tunnu yhtä nololta kuin silloin, kun täytyy puhua ja käsittää väärin ja taas selittää. Parasta on antaa lahja tai tapella välit puhtaaksi.
— Minä ostin Kananhoitokirjan isälle ja uimamyssyn Saimuskille. Mitä sinä ostit?
— Lempi oli ostanut patenttilääkettä Santerille, jota hän ei antanutkaan, koska Santeri oli käynyt yläkerran Tiltan luona. Minä ostin sen Jerelle.
— Oliko se kihtilääkettä?
— En minä niin tarkkaan kysynyt, mihin tarkoitukseen se oli, mutta kyllä Jere käyttää mitä vaan saa. Talvella hänellä oli kolmekymmentäkahdeksan lääkepulloa.
Äidille minä ostin tekokukkia hattuun.