— Mitenkä sinä keksit? kysyi Sarri ihaillen.
— Vanha mummo möi tekoruusuja ja liljoja kadulla, hän tuli vastaan, juuri kun minä tuumin lahjaa äidille. Niistä tulee hurjan komea hattu. Äiti pukeutuu aina niin yksinkertaisesti, nyt hänestä kerrankin tulee hieno.
— Jeh! Minä ostin Laurille kirjan, jossa on kirjemalleja. Sitä voi käyttää virassa ja rakkaudessa ja vararikon uhatessa. Palvelijoille minä ostin lakritsipiiput kullekin.
Matkaseurana oli iso joukko tovereita koulusta, niin että aika kului hauskasti Lohjan asemalle. Siellä pojat muuttivat pieneen junaan, joka vei laivarantaan.
Laivassa pojat joutuivat kotiseudun lumoihin.
— Lohjanselkä, oma järvi! Tunnetko miten se tuoksuu ja näetkö miten laineet lyövät rantakiviä vastaan aivan toisella tavalla kuin missään muualla!
— Tämä järvi ja Karjalohja, ne ovat Suomea, oikeata Suomea, sen hoksaa vasta, kun on ollut poissa sanoi Seppo.
— Me tullaan juuri kuin ulkomailta kotiin. Mennään puhelemaan kapteenin kanssa, niin saadaan kuulla uutisia laivakuluista.
Pojat nauttivat sanomattomasti laivamatkasta. He puhelivat lakkaamatta ja nauroivat sydämellisesti elämän yltäkylläisyydestä. Muut matkustajat katselivat heitä hymyillen.
— Katso, tuossa näkyy jo meidän maita, huudahti Sarri, kun lähestyttiin kotirantaa.