— Lähetti. En kai minä sitä muuten toisi.
— Naimi-täti on samaa sukua kuin äiti, sen huomaa heti.
— Samaa on selvästi, vakuutti Seppokin.
— Kuules, Lempi, älä ole homehtuneen näköinen. Sano mitä meidän on tehtävä, että tulisit hyvälle päälle.
— Ei minulla ole muuta tarvetta — kuin vaikea kirje, joka olisi värkättävä.
— Kirje! Kirjeitä koko päivän niin että niihin on hukkua. Minä olen jo kirjoittanut kaksi, käsi herpautuu vähemmästäkin.
— Tuo tänne, minä kirjoitan, sanoi Sarri iloisena, kun pilvet eivät näyttäneet enää varsin uhkaavilta.
— Mutta jos kerrotte muille?
— En, jos paikkaat kaksi reikää housuissamme.
— No olkoon menneeksi. Tässä on paperia. Kyllä minä osaan kirjoittaa, mutta kun Santeri on niin sivistynyt, niin se nauraa, jos kaikki ei ole jämtisti laitettu. Pane nyt päällekirjoitus että 'kaivattu Sanderi'.