— Esimerkiksi kuusi varvasta, tai halkonainen kieli tai niinkuin
Seppelillä on — — —
— Sarri, varo itseäsi, taikka minä laitan luonnonoikun naamaasi, huusi
Seppo punaisena.
— Tarkoitin vain, että onko tädillä mitään syntymämerkkiä tai muuta kummallista?
— Ei minulla ole mitään sellaista. Kuinka voit otaksuakaan semmoisia tyhmyyksiä?
— Jaa se on totta, eihän kukaan mielellään kerro, jos varpaita olisi kuusi. Mutta mukavaa sitä olisi nähdä. Sarria nauratti niin että maitoa tirskui takille ja liinalle.
— Sakari, käyttäydytkö kotonasi noin? Puheesi on myös sopimatonta.
Epäilit äsken minun rehellisyyttäni. Enkö minä puhu aina totta?
Vastaahan nyt heti suoraan.
— Tietysti Naimi-täti puhuu totta, kyllä minä uskon, ettei tädillä ole — — —
— Älä puhu enää siitä. — Naimi-täti oli jäykän näköinen.
Sakari istui nolona ja työnsi ruokaa vahvasti suuhunsa. Seppo kärsi veljensä puolesta ja koetti keskustella luonnollisesti.
— Etkö, Ossi, tahtoisi olla mieluummin eläin kuin ihminen? Niillä on mukavat vaatteet, ei tarvitse vaihtaa ja varoa eikä ne tee syntiä, valehtele tai puhu pahaa toisista.