— Mutta murhaavat joskus, sanoi Ossi.
— Ne lahtaavat vain ruokansa ja sitä ihminenkin tekee eikä siinä huoli olla pöhniä omantunnonvaivoja.
— Mutta niiltä menee hukkaan monta nautintoa, esimerkiksi musiikin alalla.
— Eikä ne pääse koskaan leffaan eikä voi nauraa sukkeluuksille. Eikä heittää palloa, paitsi apinat. Mutta läksyjä ei niillä ole, ja se on kaikista suurin etu.
— Täytyy niitten oppia paljonkin.
— Mutta ei kirjoista. Sadut niiltä myöskin menee hukkaan.
— Mikä siis on lopputulos? kysyi Ossi.
— Että pitäisi voida olla tarpeen mukaan vuoroin poika ja vuoroin leijona tai lintu tai valaskala.
Ateria oli lopussa, kiitettiin ja noustiin. Muut poistuivat paitsi
Sarri, joka varovaisesti lähestyi Naimi-tätiä.
— Minäkin tahtoisin olla eläin, sanoi Sarri.