— Miksi niin? kysyi täti, jonka huulet eivät enää olleet niin tiiviisti yhteenpuristuneet.
— Ne eivät loukkaa ketään eivätkä puhu pöhnää.
— No pojuseni, sinä olet tädin kiltti ystävä. Tiedän ettet tahallasi loukkaa ketään.
— Nyt minä olen kuin lintu taivaalla, huudahti Sarri juosten Sepon luo
Ossin huoneeseen.
— Harmittaa kun on matti kukkarossa juuri juhlan edellä, tuskitteli
Ossi tarkastellessaan vaatevarastoaan.
— Mitä sinä siellä teet rahalla?
— Täytyy tarjota Vernalle yhtä ja toista ja pitäisi saattaa kotiin autolla. Onhan ilkeää esiintyä kitupiikkinä, kun muuten on hyvin puettu, ja klassillinen ulkomuotonikin velvoittaa.
— Mikä se on? kysyi Seppo.
— Hieno nenä, korkea, kaareva otsa, jalot piirteet ja Apollon ryhti.
— Oletko sinä sellainen?