— Seppohan on puolipäätä pitempi minua. Se tulee siitä, että hänellä on ruskea syntymämerkki rinnassa ja pää tähtää aina ylöspäin, jotta silmät pääsisivät etemmäksi siitä rumasta merkistä, sanoi Sarri.
— Sarri, sinä olet halpamainen, minä en kerro koskaan kenellekään, että sinä juoksit pakoon lehmiä viime vuonna, sanoi Seppo.
— Syökää omenia, kiltit pojat, tässä on kaksi kummallekin, sanoi neiti hätääntyneenä.
Pojat nousivat seisomaan ja kumarsivat kohteliaasti, haudaten hampaansa ja ikenensä omeniin.
— Sitäpaitsi meidät erottaa kulmakarvoista, jatkoi Sarri. — On harmillista, kun kaksoset ovat aivan toistensa näköisiä. Ihan kuin olisi kaksi apinaa ja yksi ihminen. Sitävarten me laitettiin kulmakarvat erilaisiksi.
— Mitä, ovatko teidän kulmakarvanne keinotekoiset?
— Minä leikkasin ne pois nahkaa myöten kahdeksan kertaa ja sitten ne tulivat tuuheiksi ja vähän tummemmiksi kuin Sepon. Eikös Seppo olekin vähän haalistuneen näköinen?
— Tosiaankin, teidän kulmakarvannehan ovat aivan erilaiset.
— Niin, ne ja pituus ja kieli.
— Seppeli, älä potki eväskoria. Me kutsutaan Seppoa Seppeliksi, kun se kerran laittoi ilmalaivan ja sitoi kissan nenäliinalla sen alle ja laski lentämään. Ja ilmalaiva lensi uuninpiipun tasalle ja halkesi, rätskis sanoi vain, ja kissa tuli elävänä ja iloisena maahan, vaikka sillä ei ollut laskuvarjoa, mutta Saima suuttui ja sanoi, että eläinlääkärin pojat eivät saa olla eläimenrääkkääjiä. Sitäpä me ei ollakaan, paitsi vahingossa. Siitä asti me olemme kutsuneet Seppoa Zeppeliiniksi, josta tuli Seppeli.