— Kuka Saima on?
— Saima Uski eli Saimuski, meidän vanhin sisaremme, ja hänestä oli tulla ikäneito, mutta Lauri Hannila pelasti.
— Minä tutustuin erääseen neiti Saima Uskiin Helsingissä. Hän on noin parinkymmenen korvissa ja hyvin sievä ja herttainen. Ette kai tarkoita häntä? Onko hän kaunis vaaleakiharainen tyttö?
— On, mutta ei sisaret koskaan ole kauniita. Kaikki pojat sanovat, että muut tytöt voivat olla kauniita, mutta sisaret ei milloinkaan.
— Entäs äidit?
— Äidit, tietysti äiti on kaunis, Sarrin ääni sai hellän soinnin.
— Jeh, äiti on niinkuin naisen olla pitääkin, yhtyi Seppo puheeseen.
Hän oli istunut vaiti pitkän aikaa.
— Sisarenne on siis naimisissa? kysyi neiti.
— Eikö mitä, kihloissa vain, ja se sitten vasta on harmillinen tila, sanoi Sarri.
— Mitä puhut! Sehän on ihmisen ihanin aika, elämän kevät, sanoi neiti, ja silmät kuvastivat kaihoa.