— Sitä en usko, sillä Lauri ja Saimakin toivovat sen ajan loppuvan ja puhuvat vain naimisesta. Mutta nuoremmille veljille on kiusallista ja alentavaa nähdä miten oma sisko on kummallinen.
— Naiset ovat aina omituisia, mutta pahinta on, että Laurikin viitsii, ja Lauri on sentään oikea mies. Hän on saanut urheilupalkintoja ja tietää paljon oikeita asioita, sähköstä ja muusta, kertoi Seppo.
— Miten Saima ja Lauri käyttäytyvät? kysyi neiti hartaasti tiedonhaluisena.
— Ei sellaista viitsi katsoa eikä kertoa. Äiti koetti puolustaa ja sanoi, että kihlaantuneet ovat sellaisia. Saimuski katseleekin Lauria ihankuin lehmä, selitti Sarri.
— Te ette ymmärrä elämän suuria tunteita, huokasi neiti neitseellisesti.
— Nyt ollaan Keravalla, tule Seppeli, niin autetaan tuo rouva tavaroineen alas junasta. Me ollaan unohdettu olla kohteliaita, vaikka isä käski.
Pojat kiirehtivät rouvan luo, sieppasivat hänen tavaransa ja kantoivat ne asemalle. Sitten he juoksivat takaisin junaan alkaen tyhjentää muita lähellä olevia hyllyjä. Tämä kävi vinhaa vauhtia, tavarat suorastaan lensivät junasta. Mutta nytpä syntyi surina ja meteli, sillä pojat kuljettivat toistenkin omaisuutta pois. Eräs vanha ukko tarttui nyyttiinsä, mutta Seppo heitti sen selkäänsä sanoen:
— Kyllä minä jaksan sen yksinkin kantaa. Toiset alkoivat huutaa, toiset taas kantoivat tavaroitaan takaisin. Vanha, lihava rouva läähätti saaden vihdoinkin kiinni Sepon takista.
— Poika-parka, älä tee minua varkaaksi. Nämä kaksi koria ovat minun omaisuuttani, viekää muut tavarat takaisin.
Seppo pysäytti silloin Sakarinkin ja molemmat alkoivat nyt yhtä avuliaina ja innoissaan kantaa tavaroita sisään. Tämä työ oli tuskin suoritettu, kun juna lähti liikkeelle.