— No annetaan 140 markkaa, niin jää meillekin jotakin.
Setelit pantiin huolellisesti nenäliinan sisään ja Sarri juoksi Ossin huoneeseen.
— Tässä on nenäliinasi, Ossi! Kiitos lainasta! sanoi Sarri hienotunteisesti.
— Kiitos itsellesi! Lainat on aina maksettava tunnollisesti, vastasi
Ossi merkitsevästi nyökäten päällään.
— Tule nyt, Sarri, täytyy lähteä, huusi Seppo. Sarrin teki mieli katsoa isojen poikien juhlavalmisteluja, mutta hän lähti kuitenkin viivytellen pois.
Kipinässä oli tavallista juhlallisempaa, paljon ohjelmaa ja lukuisasti osanottajia. Pojat olivat solmineet ystävyysliiton parin vilkkaan toverin, Jannen ja Riston, kanssa. Nämä olivat eri-ikäisiä veljeksiä, mutta samalla luokalla, Janne kun oli ollut sairas suuren osan edellistä vuotta ja jäänyt siksi luokalle. Ensiksi veivät tieteelliset harrastukset heidät yhteen. Seppo oli kerran käynyt Jannen luona kirjaa lainaamassa ja nähnyt tämän eriskummallisen asunnon. Seinän läpi oli johdettu kaasua keittiöstä Jannen huoneeseen, jossa oli pieni laboratorio. Bunsenlamppu, keittoastiat, koeputket, kemialliset aineet ym. tarvikkeet täyttivät koko pienen huoneen. Seppo, jolla oli kova harrastus luonnontieteisiin, katseli ihastuneena Jannen hommia. Sen jälkeen he lukivat yhdessä kemiaa, tekivät kokeita, säästivät rahaa uusiin kokeiluihin ja viihtyivät mainiosti yhdessä. Sarri ja Risto alkoivat nyt myöskin seurustella; heidän luonteensa sopivatkin hyvin yhteen. He olivat vilkkaita ja kekseliäitä, soittivat ja tekivät retkeilyjä.
Kun ohjelma "Kipinässä" alkoi loppua, nykäisi Risto Sarria takinhihasta ja kuiskasi:
— Tule laulusaliin, mennään soittamaan.
Kaikki neljä poikaa, jotka istuivat vieretysten, menivät laulusaliin.
Risto istuutui pianon ääreen ja soitti korvakuulon mukaan.
— Risto on aika soittomestari, sanoi Sarri ihastuneena.