— Täytyy jättää tarpeet palkannostoon asti.
— Mutta kun ei voi.
— Silloin minä lainaan yläkerran Tiltalta.
— Onko hänellä rahaa? Lainaako se Tilta kelle vain? kysyi Seppo innokkaasti.
— Älä luule! Minulle vain välistä.
— Keneltä Santeri lainaa?
— Kerran Santeri panttasi kellonsa, mutta muuten sen pojan ei tarvitse lainata keltään.
— Keneltä sitten muut lainaavat?
— No, ystäviltään tietysti. Mutta mitä sinä tässä lörpötät. Et suinkaan ole rahan tarpeessa? Varo itseäsi huonoista raha-asioista, se ei pääty oikealla tavalla.
— Minähän puhun vain ihmiselämän varjopuolista, sanoi Seppo mennen eteiseen. Hädissään hän käytti Naimi-tädin uudistuvaa lausetta.