Hän kiersi puhelinta.
— Onko Janne kotona? Prätskis, onko sinulla yhtään rahaa, jos joku hyvä ystävä välttämättä tarvitsee?
— On minulla 20 markkaa, tule ottamaan.
— Enhän minä sanonut kenelle! Eikö sinulla ole enempää?
— Ristolla on viitonen, saat sinä senkin.
— Tiedätkö, missä on panttilainapaikka?
— En muista nyt enää katua. Lontoossa se on, mutta odota, katson Conan
Doylesta.
— Etkö luule, että Helsingissä on?
— En minä ole kuullut ainakaan. Mitä sinä panttaisit?
— Enhän minä. Prätskis vain.