— Tuossahan Sakari tulee. Missä olet viipynyt näin kauan?
— Käväisin vähän Jannen luona. Onko Seppeli terve?
— Ei hän vielä ole aivan terve. Älä puhu noin kotvalla äänellä,
Sakari, sanoi täti mennen keittiöön.
— Tässä Seppeli, minä toin sinulle lääkettä. Kun kerroin Jannelle, että sinä olit jukin kipeä, niin hän sanoi, että tule meille, niin saat lääkettä, ja minä menin. Juo nyt, niin tulet terveeksi.
— Mitä se on? Jannella on aina kauheita myrkkyjä ja happoja, en minä uskalla maistaa.
— Janne sanoi, että tämä on parasta voima- ja hengenpelastuseliksiiriä. Hän lupasi minulle uuden magneettinsa, jos sinä vahingoittuisit.
— No, anna tänne.
Seppo tyhjensi, pahasti irvistäen, epäilyttävän näköisen nesteen pienestä pullosta.
— Kyllä se ainakin maistuu inhottavalta. Ehkäpä se parantaa.
— Janne sanoo parantaneensa sillä montakin ihmistä. Viimeksi hän antoi sitä hiirelle, joka niillä oli häkissä, ja joka oli kipeä.