V.
KUUMETTA.
— Hyvää huomenta, poikani! Mitenkä voit tänään? kysyi Naimi-täti aamulla tullessaan Sepon sängyn ääreen.
— Kiitos, ehkä vähän paremmin. Päätä ei pakota enää niin kamalasti ja elimet ovat rauhoittuneet. Saanko jotain syötävää?
— Tässä on munaa ja muutakin hyvää. Soitin tänään Varpuniemeen. Kaikki voivat hyvin ja lähettivät terveisiä.
— Tietääkö ne, että minä olen sairas?
— Kyllä minä kerroin, että olit hiukan vilustunut.
— Täti, Varpuniemi on Lohjanjärven ja Puujärven välillä. Aurinko laskee toiseen järveen ja kuu nousee toisesta.
— Niin, siellä on ihanaa. Pian tulee joululoma, jolloin pääset kotiin.
— Ei missään ole sellaista vettä kuin Puujärvessä. Se on läpinäkyvää kuin ilma ja lämmintä ja pehmoista. Kalat uivat niin lähellä, että niitä voisi melkein potkia kahlatessa vedessä. Pääsisipä nyt sinne uimaan, kuume menisi heti ruumiista. — Seppo katseli tuskaisena ympäriinsä.