— Naimi-täti, saako Sarri soittaa huomenna Varpuniemeen?
— Saa kyllä, poikaseni, tai minä soitan heti aamulla, kun Sakari on vielä koulussa. Koeta nukkua.
Vastaus rauhoitti Seppoa, niin että hän nukkui pian, sikeästi.
Levoton vaalea pää ilmestyi ovenrakoon.
— Joko Seppeli on parantunut?
— Ei vielä, hän nukkuu.
— Onkohan hänessä lavantauti?
— Hyvää yötä, Sakari! Tädin ääni oli käskevä.
— Vai tuhkarokko?
Täti sulki oven.