— Eino Räsäsellä oli ainakin paise kaulan ulkopuolella ja siinä oli mätää.
— Sehän on ihan eri asia.
— No sitten se voi olla syöpä. Meillä oli täti, joka kuoli syöpään.
— Mene heti lukemaan, Sakari. Minä menen Sepon luo. Anna meidän olla rauhassa otaksumisiltasi. Yöksi jätän huoneittemme välisen oven auki ja sinä saat nukkua Ossin kanssa.
— Mutta jos kävisi niin pöhnästi, että Seppeli…?
Sarri oli surkean näköinen.
— Mene nyt, älä otaksu enää mitään.
* * * * *
Seppo vääntelehti vuoteessaan. Hän ajatteli vain Varpunientä, isää, äitiä, Jereä ja eläimiä ja tunsi olevansa pieni, sairas orpo.
— Kun on kipeä, niin on vaikea olla ilman äitiä, oli hänen uudistuva ajatuksensa.