— Ei ollut. Huomasitko, ettei hän kutsunut meitä ajattelemattomiksi eikä käskenyt toisella kertaa olemaan varovaisempia kun lainaamme rahoja toisille.
— Eikä sanonut: älkää nyt vain hävittäkö rahoja. Ovat naisetkin joskus…
— Ovat.
* * * * *
Kotiin päästyään meni Seppo heti sänkyyn. Häntä puistatti ja värisytti ja päätä pakotti yhä pahemmin. Naimi-täti tuli katsomaan ja huomasi heti, että hänessä oli kuumetta, mistä seurasi aika touhu. Seppo sai aspiriinipulverin, kylmän kääreen otsalle, sukat jalkoihin ja vadelmateetä.
Sarri seisoi sängyn päädyn luona ja kysyi yhtämittaa:
— Mikä sinua vaivaa? Onko sinussa tulirokko? Taitaakin olla vain keuhkokuume tai vatsakalvon tulehdus.
— Mene lukemaan saksanläksyä, sanoi Seppo.
— Naimi-täti, kuiskasi Sarri mennessään, — etkö luule, että
Seppelissä on kurkkumätä? Se on liikkeellä koulussa.
— Mitä, onneton lapsi? Onko teidän koulussanne kurkkumätää?