— Kiitoksia kamalasti! Onko postissa hyvät palkat? kysyi Seppo.
— Mitenkä niin?
— Että kannattaa ostaa ylimääräisiä kelloja.
— En minä tämän takia joudu pulaan. Hyvästi nyt, poikaseni, ja pitäkää minua vastedeskin ystävänä.
— Prätskis, prätskis, sanoi Sarri, unohtaen iloissaan juhlallisemman hyvästijätön.
— Hyvästi, täti, paranteli Seppo, — me tulemme aina rahapulassa tänne.
Pojat kulkivat onnellisina kotiin päin.
— Päätä vain pakottaa ja muutenkin väsyttää, valitti Seppo.
— Ei ole ihme, kun on ollut vimmatusti päänvaivaa. Ensiksikin piti keksiä pelastuskeino ja puuhata koko iltapäivä, käydä vierailulla aikaihmisen luona ja keskustella niinkuin isän ikäinen, sivistynyt mies, tehdä kauppoja ja kiittää kamalasti.
— Ja vielä naisen luona, vaikka ei tämä ollut niin naisellinen kuin ne välistä ovat.