Ensin saa Seppo kuulla uutisia Varpuniemestä, mitä isä tekee, ja että Jeren jalka on kihdistä kankea. Saima neuloo kapioitaan, Lauri on käräjillä. Kaniineja on tullut lisää koko joukko ja varsat ovat kasvaneet.
— Mitkä niiden nimet ovat? kysyi Seppo.
— Reksi ja Vaksi, hymyilee äiti.
— Se on kivaa. Meillä on välistä kamalasti ikävä kotiin, varsinkin torstaisin ja tiistaisin.
— Mikä silloin niin muistuttaa kotia?
— Torstaina on päivälliseksi rokkaa ja ohukaisia mansikkahillon kera, juuri kuin kotona, ja tiistaina täti on jossain seurassa ja Ossi eräässä salaisessa kerhossa ja silloin meillä on kruinallista.
— Eikö teillä ole hauskoja tovereja?
— Meillä on niitä montakin, ja parhaimmat ovat Janne ja Risto, mutta niitä ei juuri voi tuoda tänne.
— Kuinka niin?
— Tämähän ei ole mikään poikapaikka. Katso nyt tätäkin huonetta, keinutuoli, jossa on ruusukas matto, helmiä lampunvarjostimen ympärillä, huonekalut naarmuttomat, tai olivat, kun me tultiin tänne, ja iso peilikaappi — ajatteles peilikaappi! Kun Risto kerran oli täällä, niin hän kehoitti meitä nyt jo säästämään rahoja, millä maksetaan tuo peili, kun se särkyy. "Se menee jo ensi painissa", sanoi hän.