— Meillä oli niin paljon huolta tästäkin asiasta, että Seppeli, joka on heikkopäinen, sairastui.
— En minä ole heikkopäinen muuta kuin kuumeessa, mutta nyt minä olen jo terve. Saanko nousta ja pukeutua?
— Et vielä, poikaseni, mutta ehkä huomenna. Nyt kuulen, että
Naimi-täti tulee kotiin. Minä menen häntä tervehtimään ja kiittämään.
— Naimi-täti on kyllä kiltti, mutta hän pakottaa aina syömään enemmän kuin jaksaa ja hämmästyy liian vähästä, ihan turhanpäiväisistä asioista, sanoi Sarri.
— Ja sanoo aina, että me emme ole niinkuin muut pojat, juuri silloin kun me ollaan niinkuin muut pojat.
— Näkisipä Naimi-täti Jannen ja Riston, kun ne ovat vapaina "miestenhuoneessa" kotonaan.
— Siellä ei matto säilyisi päivääkään, puhumattakaan lamppuhelmistä.
— Naimi-täti on ollut herttainen teille. Olkaamme hyvin kiitollisia hänelle, sanoi äiti.
— Minä olen sivistynyt kauheasti täällä, ja Seppo on vieläkin hienompi. Hän osaa houria kuumeessa ja kuoria perunoita niinkuin arkkitehti.
— Onko arkkitehti hienoin herra, minkä tunnet, Sarri? kysyi äiti.