— Voi katti sentään. Suurmiesten sanoja on hankalaa panna oikeaan paikkaan. Mutta nyt minä en halua pohtia mätiä kouluasioita.
— Kunpa saisi jäädä ensi lukukaudeksi Varpuniemeen, huokasi Sarri.
— Otetaan Lehtonen taas meitä opettamaan, niin saadaan jäädä tänne, ehdotti Seppo.
— Lehtonen ei tule enää tänne, ja muutenkin on säännöllinen koulu terveellinen teille, sanoi isä.
— Laittaisivat koulut vähän kodikkaammiksi, huokasi Sarri.
— Luokan peräseinällä loimuaisi takkavalkea ja sen edessä matto, jolla pojat istuisivat, ja opettaja polttelisi piippua keinutuolissa ja kertoisi Amerikasta ja kyselisi Napoleonista, innostui Seppo.
— Matikan opettaja kirjoittaisi hiilellä laskut takan rapatulle pinnalle ja pojat söisivät vesipuoloja.
— Reksi voisi maata mukavalla mattosohvalla, pitäisi puheita ja heittäisi sohvatyynyn tai tulitikkulaatikon mälvien sällien päähän.
— Kuinka olette yhtenä ainoana lukukautena alkaneet puhua noin vallatonta koulupoikakieltä? kysyi äiti.
— Se on juuri Helsingin sivistyneitten poikien suomea. Katupojat puhuvat aivan toista, raakaa kieltä, selitti Sarri.