— Kuka niin on sanonut?
— Se on painettu ja siis rahan arvoinen.
— Kittiä minä painetusta! Kun eivät olisi painaneet englannin kielioppiakaan, niin olisi paljon helpompaa koulussa.
— Minä tarvitsen englantia, jotta ymmärrän, suuria kemioja ja luonnontieteitä, joita ei ole käännetty suomeksi, sanoi Seppo.
— Haa, Seppeli osaa jo kaikki suomalaiset tieteelliset kirjat, ilkkui
Sakari.
— Tässä on teille vesipuoloja, kuului äidin ääni ovelta. Se johti sopivalla hetkellä poikien ajatukset muualle.
— Ei mikään ole niin kivaa kuin takkavalkea Varpuniemen ruokatuvassa ja koko perhe vesipuolojen kimpussa, sanoi Seppo katsellen ympäri isoa pöytää, jonka ääreen isä ja Saimakin jo olivat saapuneet.
— Näin ihanaa joulua meillä ei ole ollutkaan — kruinaa vain, kun se on loppumaisillaan, sanoi Sarri. — Paitsi että lomatehtävä on suorittamatta. Kuka luonnollinen poika osaisi kirjoittaa aineen Sokrateesta? Maikka sanoi, että Sysmässä on viisaampia lampaita, kuin meidän luokallamme poikia. Hän vaatii, että meidän on käytettävä omintakeista arvostelukykyä ja kirjoitettava moraalista, antiikin tavoista ja Sokrateen hengen ylevyydestä. Henki ja sisu nousee tuollaista vastaan.
— Minä olen kirjoittanut mehevän aineen. Ensin panin mitä kirjasta lukee ja että kansa rakasti Sokratesta, koska hän oli hurjan puhelias. Oppilaat itkivät, kun hän joi myrkkyä ja Sokrates sanoi että: "Tukkikaa suunne, että minä saan kuolla rauhassa. Sitä varten minä tyyräsin Xantipankin pois." Rouvaansa Sokrates ei vaikuttanut millään tavalla. Rouva vaikutti sensijaan. Ja kun Sokrates kuoli hän sanoi että: "pyörii se kuitenkin", sanoi Seppo.
— Nyt se tyssäs. Galilei on sanonut nuo sanat, oikaisi Lauri.