— Miksette kysyneet minulta? kysyi tohtori.
— Isä nukkui, ja muutkin asianhaarat viittasivat siihen, että oli parasta tehdä nopea päätös eikä keskustella kauan asioista.
— Nopeasti te olettekin ajaneet, sanoi tohtori katsellen kelloaan.
— Hilpas oli kamalalla juoksupäällä, sanoi Sarri.
— On jerin hyödyllistä, että meidän isät tulevat tutuiksi, eikö ole, isä? kysyi Risto.
— On tietystikin, vastasi tämä. — Me olemme kiitollisia, kun saimme vieraita. Istuutukaa nyt, hyvät ystävät. Olimme juuri aikeissa juoda teetä.
Kului pitkä aika ennenkuin koko asia oli selvitetty. Tohtori lauhtui vähitellen ja oli lopulta oikein tyytyväinen, kun kaikki istuivat illallisen ja teen ääressä iloisesti puhellen. Hilpas oli myöskin saanut yömajan ja kauroja syödäkseen.
Yöksi sijoittauduttiin parittain eri huoneisiin. Isät yhteen, Seppo ja
Janne toiseen, Sarri ja Risto kolmanteen huoneeseen.
Janne ja Seppo keskustelivat kemiasta.
— Minä laitan kollodiumista ohuita ilmapalloja, mutta täytyy katsoa ettei ole lähellä tulta, sanoi Janne.