Toiset auttoivat häntä kunnes kuoppa oli tarpeeksi syvä. Molemmat harmaat pojat kyyristyivät sinne, ja Seppo ja Sarri peittivät heidät lumella jättäen suunkohdalle hengitysreiän, jonka he peittivät kuusen oksilla.
— Kävellään nyt ympäri niin että heidän askeleittensa haju hukkuu meidän hajuumme, sanoi Seppo.
Tuskin olivat pojat istuutuneet kivelle, kun kaksi miestä tuli ajaen pienessä reessä.
— Tuossahan on kaksi sen ikäistä poikaa, sanoi toinen miehistä astuen reestä.
— Emme me ole sen ikäisiä, sanoi Seppo varomattomasti.
— Tännehän jäljetkin päättyivät, sanoi toinen. — Otetaan vaan kiinni nuo pienet veijarit.
— Emme me ole tehneet mitään pahaa, antakaa meidän olla, sanoi Sarri.
— Tulkaa vaan mukaan, sanoi toinen ottaen Sarria käsivarresta.
— Mennään pois täältä, niin toiset pääsevät pakoon. Kyllä me aina suoriudutaan, kuiskasi Seppo Sarrille.
Miehet työnsivät pojat rekeen ja veivät heidät kunnalliskotiin suoraan johtajan eteen.