— Liiaksikin meihin mätetään ruokaa.
— Miksi te, onnettomat lapsiraukat, sitten menitte luvatta ruokakonttoriin ja otitte voita ja sokeria?
— Sitäkö me ollaan tehty? kysyi Sarri.
— Itse te sen parhaiten tiedätte. Oletteko unohtanut seitsemännen käskyn?
— "Älä tapa", — sanoi Sarri mutta lisäsi kiireesti nähdessään johtajan silmäkulmain rypistyvän: "pyhitä lepo — —" ei, ei, minä tarkoitin: "älä himoitse, älä suinkaan himoitse juhtaa" — — — sekaantui Sarri.
— Älä varasta, auttoi Seppo asiallisesti.
— Ei ole ihme, että Paavo rikkoo käskyt, kun hän ei edes osaa niitä. Mutta miks'et sinä, Matti, opeta hänelle, että on synti ja häpeä varastaa?
— Sen hän tietää opettamattakin, eikä kumpainenkaan meistä ole koskaan ottanut toisen ihmisen omaa, sanoi Seppo harmissaan.
— Mikä on kunnan omaa, sitä teidän tulee kunnioittaa vielä enemmän.
Eikö teitä ole kohdeltu täällä rakkaudella?
— Minusta se on pöhnää rakkautta, sanoi Sarri.