— Vai niin, sanoi Sarri rauhoittuneena. — Hyvästi sitten.
— Hyvästi, hyvästi, huusi koko luokka, joka piti tapausta hauskana seikkailuna.
— Hyvästi, sanoi johtaja, — ja lukekaa käskyt kunnollisesti.
Niilo Kallilla ja hänen äitinsä olivat jo kauan odottaneet poikia, kun he vihdoinkin tulivat. Jokainen tahtoi kertoa, jonka vuoksi aluksi syntyi hälinä kuin mehiläispesässä.
Seikkailusta virkistyneenä istui nälkäinen poikalauma aamiaispöydässä.
— Tulee kamalan nälkä, kun pelastaa toverin hengenvaarasta, sanoi
Janne.
— Ei me oltu hengenvaarassa ja sitäpaitsi me oltiin juuri selviytymässä, kun te tulitte, sanoi Seppo.
— Olisitpa nähnyt, miten naiseksi puettu mies hehkutti rautaa tulessa siinä huoneessa, jonka läpi me kuljettiin, niin olisit kiitollisempi rohkeille pelastajillesi, sanoi Risto.
— En minä nähnyt siellä muuta kuin isonlaisen neidin, joka kähersi hiuksiaan, sanoi Sarri. — Etkö huomannut, Seppo, miten hän pisti sormen suuhunsa ja sitsautti käherryssaksia, ihan samoin kuin Saimuski tekee?
— Minä luulen, että te olitte lähempänä kidutuskuulustelua kuin uskotte. Sillä naisella oli tekotukka ja parranalku, intti Risto itsepäisesti.