Nyt alkoi vilkas keskustelu ympäri pöydän. Jokainen tiesi jotain kidutuksista, vangitsemisista, ihmeellisestä pelastumisesta ja poltinraudoista.
— Ehkä he olisivat polttaneet ranskanliljan käsivarteenne, niinkuin Myladylle tehtiin Muskettisotureissa? Teitähän syytettiin varkaudesta, otaksui Ville.
— Matti ja Paavo ovat nyt heidän kynsissään, virkkoi Seppo. — Häntä puistatti.
— Selkäänhän he vain saavat, sehän on jokapäiväistä leipää pojille, sanoi Olavi.
— Sellaisellako leivällä sinua on syötetty? Eipä ihme, että nyt syöt minun voileipäni, kun kerran saat toista lajia, nauroi Arvi, jonka juustovoileipää Olavi juuri pisti suuhunsa.
Aamiaisen jälkeen pojat leikkivät, kävivät katsomassa kanoja, hevosta ja kaniineja. Oltiin lumisotasilla, juotiin kahvit, tarkastettiin Niilon postimerkit ja muut nähtävyydet.
Sitten kiitettiin Niilon vanhempia ja lähdettiin kotimatkalle.
Kun oli vähän matkaa hiihdetty, nähtiin vastaantuleva hevonen. Reessä istui pari miestä ja yhtä monta poikaa.
— Paavo ja Matti pyövelin käsissä! huusi Sarri. — Pysäyttäkää hevonen.
Pojat asettuivat tielle ja alkoivat huitoa käsillään ja suksisauvoillaan, niin että miesten oli pakko pysähtyä.