— Mistä te saitte ne kiinni? kysyi Janne.
— Mitä se teitä liikuttaa, pois tieltä, huusi toinen miehistä.
— Älkää lyökö heitä liiaksi, he eivät koskaan enää karkaa, pyysi Risto.
— Ette saa polttaa ranskan liljaa käsivarteen, sanoi Ville rohkeasti.
— Tässä on teille hengenpelastus-eliksiiriä; juokaa sitä ennen ja jälkeen selkäsaunan, virkkoi Janne pistäen pienen pullon toisen pojan käteen.
— Ja tässä on teille pieni kompassi, se on kiva kapine, sanoi Risto antaen käärön toiselle pojalle.
Muutkin pojat antoivat lohdutuskapineita, joku antoi lantin, toinen kynän, Olavi koulussa kielletyn "stritsan", Ville karamellejä, Esko kumiletkun ja Antti purukumia.
— Pois edestä taikka ajan päällenne, huusi mies, joka oli ohjaksissa. Pojat hajaantuivat ja hevonen alkoi juosta. Matti ja Paavo olivat olleet niin noloja, etteivät olleet saaneet sanaa suustaan. Nyt vasta he tointuivat ja huusivat:
— Kiitoksia paljon, kiitoksia!
Seppo ja Sarri olivat pysytelleet toisten takana. He muistivat miesten kovakouraiset otteet, eivätkä tahtoneet antautua liian suureen vaaraan.