Lienevätkö auttaneet Lotan puheet vaiko Eljaksen viimeisten päivien ahkeruus — ehtoja hän ei saksassa saanut. Mutta kehoitukset hän sai ja opettajan lujan vaatimuksen, että kesällä oli luettava vahvasti.
Kun Lotta oli ollut Sevisillä 20 vuotta, pidettiin hänelle pienet juhlallisuudet. Hän sai kultakellon ja muita lahjoja ja lehtori puhui vieraitten läsnäollessa lämpimiä sanoja uskolliselle perheen ystävälle.
Tämän jälkeen alkoi Lotta väsyä töissään. Hän ei ollut nuori, kun hän tuli perheeseen, nyt hän oli verrattain vanha.
Ahkera ja kunnon palvelija, joka ei säästä itseään, kuluu nopeasti.
Jalkoja pakotti ja työ kävi hitaasti.
Lotan täytyi jättää toimensa. Hän muutti asumaan Sevisten huvilalle pieneen rakennukseen. Vieressä asui renki perheineen, niin ettei hän ollut aivan turvaton. Siellä hänen vanhuutensa kului rauhallisesti. Kesillä hän tapasi lehtorin väen, joka aina kaikin tavoin huolehti hänestä.
Lotta oli luonut suhteen isäntäväen ja palvelijan välille. Kun Tekla nyt alkoi uuden elämän, uusien kotiapulaisten ilmestyessä taloon, oli hän aivan avuton. Entiset menettelytavat eivät kelvanneet. Toiset olivat nyt tavat, toinen oli katsantokanta. Ne olivat uusiintuneet Sevisten sitä huomaamatta. Heidän oma kotielämänsä ja suhteensa palvelijaan oli ollut sama kuin ruunuvoudin aikana. Nyt alkoi epätasainen kamppailu uuden ajan kanssa.
Seviset olivat hyväntahtoisia ja oikeudenmukaisia ihmisiä, mutta he olivat eläneet silmät ummessa tällä alalla. Sentähden heidän pettymyksensä oli suurempi kuin muitten.
Lotta oli ollut hyvä hengetär kodissa, joka nyt sai toisen leiman uusista hengettäristä. Näitä ei enää kutsuttu piioiksi, tuskin palvelijoiksi, vaan kotiapulaisiksi ja neideiksi.