Sevisillä oli ollut kaksi palvelijaa perätysten, kumpainenkin vain lyhyen ajan. Ennen joulua tuli Liina, ja oli nyt ollut talossa muutamia kuukausia.
Tekla oli kokemattomuudessaan luottanut todistuksiin, jotka ovat maailman petollisimpia asiapapereja. Liinan suhteen hän oli varovaisempi ja kuulusteli entiseltä emännältä. Tämä suositteli häntä niin lämpimästi, että Tekla oli vakuutettu saaneensa todellisen aarteen.
Kolmen kuukauden rauhallisen elämän jälkeen meni Tekla keittiöön ja sanoi:
— Tässä on Liinalle viime kuukauden palkka.
— Puuttuu vielä 25 markkaa, joka on se rosentti, sanoi Liina laskiessaan setelejä.
— Siinä on täsmälleen yhtäpaljon kuin viime kuussa. Mitä prosenttia
Liina tarkoittaa?
— Kun minä otin tämän paikan, niin rouva lupasi lisätä palkkaa 25 markalla, jos rouva on tyytyväinen minuun.
— Senhän teinkin viime kuussa.
— Onko rouva nyt tyytymätön?
— En mitenkään, mutta — — —.