— Niin kaikki rouvat luulevat, sillä niin kauan kuin minä en ole sanonut itseäni irti, niin minä pidän suuni kiinni. Mutta kun minä lähden talosta, niin silloin minä puhun suuni puhtaaksi.
— Aikooko Liina nyt muuttaa turhan tähden?
— Sen rosentin tähden minä muutan, ja kuparia on liian paljon kuurattavana ja pojat ottivat kellonpuntin, kun minä käväsin puodissa, josta sain vain puoli saippuatankoa, kun rouva antoi liian vähän rahaa, ja lentakin loppui — — —.
— Liina ei nyt sekoita kaikkia asioita yhteen.
— Kerran minä teen selvän joka talossa, ja nyt on tämän talon vuoro. Rouvakin on saita, rahoja pannaan moneen hulluun paikkaan, mutta pata on pieni kuin sylkyastia.
— Nyt minä en tahdo kuulla enempää. Liina saa muuttaa.
— En minä lähde, ennenkuin olen siivonnut jälkeeni, ettei tänne jää samanlainen törkypesä kuin minkälaiseksi se edellinen jätti ruokakaapinkin. Siellä oli jätteitä ja räsyjä kuin syytinkiäijän sängynpäässä. Sitten minä käyn saunassa ja puhun suuni puhtaaksi.
— Tuollaisesta ei suu puhdistu, sanoi Tekla paeten sisään.
Liina riensi yläkerran Tiltan luo, jonne vastapään Hilma myöskin tuli.
Siellä jatkui suun puhdistamista herrasväen kustannuksella.
Tekla istui neulomakoneen ääreen. Hän alkoi polkea tätä vimmatusti, samalla kuin hän puhui puoliääneen itsekseen.