— Kunhan se olisi opettanut hänet leipomaan mureita korppuja!
— Kaupunkien lika ei ole tahrannut hänen puhdasta mieltään.
— Ehkä hän pitää keittiön puhtaana. Liina ei koskaan pyyhi laseja kirkkaiksi. Entä palkka? Oletko sopinut siitä?
— Tässä näet hänen vaatimuksensa, sanoi lehtori ojentaen nimismiehen kirjeen Teklalle, joka luki:
"Vuosipalkka: 1,000 markkaa rahapalkkaa, kahdet kengät, kilo lampaanvilloja, kaksi kokonaista paitaa ja kaksi joissa on rohtiminen alapuoli, musta kirkkohame, kotikudottu pumpulihame, 2 pääliinaa, toinen ostoliina ja toinen kotikutoinen, sarkaa 3 metriä ja vapaa viikko marraskuussa."
Tekla purskahti itkuun ja nyyhkytti:
— Oletko todella suostunut tähän? Mistä minä saan rohtimisen alapuolen ja lampaanvilloja? Hänellähän on hirveät vaatimukset. Ihme ettei hän vaatinut kotona valettuja talikynttilöitä tai karvalankaraanua.
— Rauhoitu, Teklaseni, tietysti hän tyytyy kun saa saman rahapalkan kuin kaupungin tytöt. Hän on nyt tottunut maalaisten tapoihin, mutta kyllä hän pian kotiutuu meidän oloihin.
— Kuinkahan hän osaa matkustaa yksin?
— Pohjalaiset ovat tottuneet matkustelemaan. He pistäytyvät
Ameriikassa yhtä helposti kuin me Oulunkylässä. Huomenna hän on täällä.