— Kiitos sitten, rakas Konrad, vaivoistasi. Kaikkihan näyttää hyvin lupaavalta.
— Ole aivan huoleti. Nyt ovat palvelijahuolesi lopussa.
— Ehkäpä meidänkin taloomme tulee rauha, sanoi Tekla mennessään keittiöön.
Täällä Liina odotti lähtövalmiina, sillä Tekla oli järjestänyt niin, etteivät entinen ja uusi palvelija tapaisi toisiaan. Varovainen emäntä ei jätä koskaan eroavalle palvelijalle tilaisuutta puhua suutaan puhtaaksi uudelle tulokkaalle. Yläkerran Tilta ja vastapään Hilma kertovat tosin aikaa myöten perheen salaisimmat asiat, mutta näin voitetaan joka tapauksessa aikaa.
Liina, joka oli ollut kamala ja saboteeraava irtisanomisesta asti, oli nyt hyvin tunteellinen. Hän pyysi poikien valokuvia ja lupasi tulla tervehtimään.
— Rouva on hyvä ja antaa anteeksi, mitä minä olen rikkonut herrasväkeä vastaan, pyysi hän liikutetulla äänellä.
— Minä toivon, että Liina nyt saa paremman paikan, sanoi Tekla.
— Näin hyvää herraa minä en saa milloinkaan, mutta rottinki on kurja. Minä olen sitä kärsinyt tämän ajan, piiskatkoon uusi palvelija nyt sillä peitteitä, jos haluaa. Ja torikassi on turhanpäiväinen. Terveisiä Ilma-neidille. Tässä on kirja, jonka hän lainasi. Minä tulen ensi pyhänä sanomaan hyvästit hänelle. Kiitoksia kaikesta — markariinista ja muusta. Uudessa paikassa eivät kuulu olevan saitoja.
Liina oli puhunut jäähyväissanansa ja lähti, erinomainen todistus laukussaan.
Teklalla oli koko iltapäivä aikaa järjestellä keittiössä, merkitä vahingot ja koettaa parantaa epäkohtia. Hän huokasi huolissaan huomatessaan, että täytyi ostaa koko joukko tarvekaluja. Lotta oli huolehtinut että vähitellen hankittiin, mitä puuttui. Nyt jätti jokainen poistuva palvelija talon rappiotilaan.