Sitten hänen katseensa kirkastui. Nythän läheni poikki Suomen uusi kunnollinen palvelija. Tämä ajatus antoi hänelle uutta tarmoa ja toivoa.
Seuraavana päivänä saapui Josefiina Alapirtti. Hän oli hauskan näköinen, verevä tyttö, maalaisessa asussa.
Koko ensimäinen päivä kului neuvomiseen ja kotiutumiseen. Tekla oli ihastunut, sillä Josefiinalla oli todellakin nopea tajuntakyky, sitäpaitsi hän oli siisti ja perinpohjainen töissään. Kaasukeittiön käyttö epäröitti häntä aluksi.
— Kuka olisi uskonut, että tyhjää voi polttaa! Hanasta tunkee hajua ja sitä poltetaan. Palaahan lantakin, mutta luonto panee vastaan, kun pitää keittää ruokaa pelkällä hajulla.
Pöydän kattaminen oli monimutkainen tehtävä. Josefiina ei ymmärtänyt veitsenalustojen käyttöä, vaan asetti veitset ja haarukat lautasia vastaan. Hän levitti lautasliinat tuoleille päälleistuttaviksi ja puurovatiin hän asetti kupillisen sulatettua voita ja lusikat säteittäin ympärille. Leipäviipaleet olivat niin paksuja, että koko leivästä tuli ainoastaan kuusi viipaletta.
Ensimäisenä aamuna hän seisoi jo kuudelta lehtorin sängyn vieressä tarjotin käsissä ja niiasi niin että kahvi läikkyi vadeille.
— Voi, Josefiina, tämä on ainoa päivä, jolloin lehtori saa nukkua aamulla, nuhteli Tekla. — Muutenkin täällä herätään vasta seitsemältä ja kahvi on katettava ruokapöydälle.
Josefiina oli niin onnettoman näköinen, että lehtoria säälitti. Hän kiiruhti keksimään lohdutuksen ja sanoi:
— No, ei mitään. Pian Josefiina tottuu talon tapoihin. Josefiinalla on keisarillinen nimi, se on sama kuin Napoleon I:n puolison.
— Meillä on keisarinna palveluksessa, sepä komeaa! huusi Mauri viereisestä huoneesta.