Hän hoiti taloutta ja lapsia. Lauloi pojille, Maurille ja Eljakselle, illalla Sionin virsiä ja huolehti heidän terveydestään. Kesillä huvilassa hän valmisti yrteistä voiteita, otti käenkukunta-aikana lähteistä vettä, jota hän säilytti syyskuuhun pullossa muurahaispesässä. Sillä haudottiin silmiä ja korvia, näön ja kuulon parantamiseksi. Poikien naarmut hän paransi haavanlehdillä, kaalinlehdiltä koottu kastevesi oli hyvää hermoille ja kolotusta jaloissa lievensi koivunlehdistä ja pihkasta keitetty lääke.
Kerran kun vanhin tytär Ilma, jolla oli virka, valitti että pankkitileissä oli vika, jota ei löytynyt, pani Lotta hänen tyynynsä alle elokuunkuutamolla koottuja aivonselvitysheiniä. Pojatkin pyysivät näitä, milloin oli vaikeat kokeet koulussa.
Koko perhe uskoi Lottaan kuin lääkäriin. Lehtori kehoitti häntä tosin rajoittamaan toimintansa kalan ja lihan valmistamiseen keittiössä ja kutsui häntä keskiaikaiseksi noita-akaksi, joka olisi poltettava. Siitä huolimatta kuuli Tekla hänen lupaavan Napoleonin kuvan Lotalle, jos tämä parantaisi hänen hiuskasvunsa.
Suurimmat laakerinsa niitti Lotta hammaslääkärinä. Ei millään kansanluokalla ole niin huonot hampaat kuin kaupunkilaispalvelijoilla. Ne, jotka hoitavat itseään paremmin, hankkivat tekohampaat, mutta hyvin harva paikkauttaa niitä ajoissa. Maalta tullut tyttö, joka on tottunut kovaan leipään eikä ole syönyt makeisia, ja jonka hampaat siksi ovat eheät, tärvelee ne pian kaupungissa pehmeällä leivällä, sokerin pureksimisella ja muulla imelällä sekä vahvasti maustetulla ruoalla. Mutta vaikka hän olisi kuinka turhamainen tahansa, niin hampaansa hän antaa ränsistyä rauhassa.
Lottakaan ei kehoittanut paikkauttamaan hampaita. Hän sai vain pakotuksen asettumaan tai turvonneen posken laskeutumaan. Hän antoi suussa pidettäviä vihreitä lehtimällejä tai sitoi hampaan ympärille harmaan villalangan, joka oli kastettu katkeraan nesteeseen. Kolot hän tukki lampaanvilloilla, jotka nekin oli kastettu lääkkeeseen ja päällimäiseksi hän pani jotain laastia, joka kovettui ja kesti viikkojakin. Lääkkeen valmistuksessa olivat piippuöljy, turkinpapu ja poltetut karvat pääaineina.
Koko naapuristo, tutut ja tuntemattomat palvelijat ja näitten ystävät, käyttivät Lottaa hammaslääkärinä. Kerran poikien ollessa valmistavassa koulussa oli opettajalla hammastauti. Väliajan jälkeen vei Eljas hänelle Lotan lääkettä, sillä seurauksella, että opettaja jätti hampaansa paikkaamatta, kunnes se oli piloilla.
Muutenkin Lotta järjesti asioita oikealle tolalle. Hän selvitti poikien riitoja, korjaili heidän tuottamiaan vahinkoja ja puhui Ilman puolesta, kun tämä tahtoi matkustaa tai halusi jotain muuta. Hajamielistä lehtoria hän muistutti virkatehtävistä ja hieroi Teklan väsyneitä jalkoja iltasilla.
Kerran, Lotan ja poikien ollessa yksin kotona, tuli lehtorin nuorin veli Ensio käymään. Hän meni keittiöön ja sanoi:
— Päivää, Lotta, saanko istua tässä puulaatikolla ja puhella. Tuntuu aivan kuin olisin vanhassa kodissa maalla.
— Minustakin tuntuu aivan samanlaiselta, kuin silloin kun Ensio-herra kertoi hävittäneensä kellonsa ja pyysi minua kertomaan siitä ruununvoudille, vastasi Lotta pannen kahvipannun kaasulle.