— Hauskaa, että tulit, Ensio-eno, meillä olikin tavattoman kuivaa kotona, sanoi Eljas.
— Menkää siis kastelemaan kaulaa. Tässä saatte 5 markkaa, menkää asemalle juomaan limonaatia, sanoi Ensio.
— Kiitos paljon, mutta emmekö me voi juoda Erottajan kopissa, se on lähempänä?
— Menkää asemalle ja istukaa niin, että näette uuden asemataulun ja voitte sitä ihailla, silloin ette ajattele yksinomaan ruumiillista nautintoa, vaan kehitätte kauneuden aistianne, määräsi Ensio, jolla oli asiaa Lotalle.
Poikien lähdettyä kysyi tämä:
— Mitä harmia nuorella herralla nyt taas on?
— Enhän minä harmeista ole puhunut, mutta eihän niitä puutu.
— Sanovat että Ensio-herra jahtaa sitä Sulinin leskeä, iski Lotta.
— En minä ketään jahtaa. Lotta käyttää sopimattomia sanoja.
Seurustelen vain. Elsi Sulin on hieno ja sukkela nainen.
— Kyllä minä hänet tiedän. Karoliina palveli sen veljen luona ja sillä on etuhampaat irtonaiset jok'ikiset. Ne häilyvät kuin ruistähkät tuulessa, eikä siinä auta siankärsäruoho eikä Mikonpäivänpalsami.